|
|
|
Sikarilla ja sikarilla on eroa
Sana 'sikari' on peräisin maya-intiaanien tupakointia tarkoittavasta sanasta 'sikar'.
Parhaat sikarit ovat laadukkaista tupakanlehdistä käsityönä käärittyjä 'luomutuotteita'. Jopa sikarin käärinnässä käytetty liima on kasvisliimaa. Sikareissa ei ole lisäaineita kuten tehdasvalmisteisissa savukkeissa, joiden sisältämä leikattu tupakanlehti on käsitelty sadoilla kemikaaleilla.
Maailman parhaat sikarit tulevat Kuubasta, jossa niitä alettiin valmistaa 1700-luvun puolivälissä. Merkittävää sikariteollisuutta on myös Dominikaanisessa tasavallassa, Hondurasissa, Nicaraguassa, Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Ecuadorissa. Sikareita ja tupakkaa tuotetaan ja kasvatetaan myös Sumatralla, Jaavalla, Afrikassa ja Filippiineillä.
| Suurin osa nykyisin poltettavista sikareista on koneellisesti käärittyjä kuivasikareita, joita valmistetaan mm. Hollannissa. Konekääryleet yltävät kuitenkin parhaimmillaankin vain sanontaan: "That's close, but no cigar." Suurten laadullisten erojen lisäksi sikareita on myös monen kokoisia. Pikkusikareita poltetaan eniten. Lähes kaikki pikkusikarit tosin ovat konekäärityjä bulkkituotteita, joilla ei ole muuta yhteistä oikean sikarin kanssa kuin ruskea väri. |
Kuinka löytää sikareista parhaan?
Sikarin polttamisessa on aina kysymys hienovaraisista makuasioista, joista voi - ja joista tuleekin - kiistellä. Kuten edellä on todettu, parhaat sikarit ovat kuubalaisia käsinkäärittyjä laatutuotteita. Tunnetuimpia ja korkealaatuisimpia merkkejä ovat mm. Cohiba, Montecristo ja Romeo et Julia. Näiden merkkien lisäksi kuubalaisista löytyy myös kukkarolle ystävällisempiä pienempiä merkkejä, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. Näitä ns. kakkosmerkkejä ovat mm. Ramon Allones, Sancho Panza ja El Rey Del Mundo.
Sikarin polttaminen sinänsä ei ole itseisarvo; tärkeintä on hyvän sikarin polttaminen. Siis sen, mikä omassa suussa tuntuu ja maistuu hyvältä. Tästä syystä kannattaa ennakkoluulottomasti etsiä 'sitä omaa' sikariaan. Sen etsiminen on mielenkiintoinen tutkimusmatka joka ei lopu ikinä, vaan jatkaa eloaan pikkuhiljaa maailmankaikkeuteen yhtyvänä savukiehkurana.
Sikaria polttaessaan jopa mies kykenee hetken ajan pakenemaan kosmista yksinäisyyttään.
|
|
