|
|
|
OTS testaa > Sibelius ja Finlandia
Edellisen Sibelius-testin innoittamana(?) (katso Sibeliusta ja Soppaa) päätti Oulun työväen sikariseura ottaa testiin lisää Sikaritalon tuotteita. Eli testattavaksi hankittiin Sibelius Robusto Festivoa ja Finlandia Coronaa. Valitettavasti sikarien hankinnan ja testin julkaisemisen välinen aika venähti (sopivan testiajankohdan sopiminen, tekstien kinuaminen, webmasterin vajoaminen koomaan, jne.), joten jälkimmäinen tuote on jo poistunut Sikaritalon valikoimasta. Testijuomiksi baarimestaaja Raasakka valitsi Ayinger Weizenbockin, Chimay Bluen ja Sorbuksen. Kaksi jälkimäistä olivat tuttuja ja hyviksi havaittuja sikarijuomia jo aiemmista testeistä, Ayinger oli uusi tuttavuus. Testipaikkana oli tuttu ja turvallinen pöytä Oluthuone Leskisessä ja testijuomat olivat myös tuttuun tapaan Leskisen sponssaamia - kiitos!
Ja tästä se lähtee, Ilipo saa luvan aloittaa tällä kertaa...
Ilipo testasi Sibelius Robusto Festivoa:
Sikari: hyvä veto, yllättävän jykevä alkumaku, palaa tasaisesti. Lupaavan alun jälkeen polttaja jää kaipaamaan aitojen kuubalaisten voimaa. Luonnehdin makuelämyksen pehmeään keskisarjaan. Myöhemmässä vaiheessa hieman kuivan tuntuinen ja kieltä kirvelevä, maustepippurimainen maku. Loppua kohti maku voimistuu ja täyteläistyy, kirpeys katoaa vedon pysyessä erittäin hyvänä koko sikarin ajan.
Juoma 1: Ayinger Weizenbock
Vehnäolut ei ole paras kaveri sikarille. Tämän vahvuus 7,1% ja sokerisuus auttavat asiaa.
1 pistettä
Juoma 2: Chimay Blue
Chimay laittoi homman heti uusiin puihin. Pidän tätä edelleen parhaana maistamanani sikarioluena. Sikaristakin löytyy uusia vivahteita, maustepippurimainen maku.
4 pistettä
Juoma 3: Sorbus
Jo useamman kerran kokeiltuna edelleen hyvä sikarin kaveri, päihittää mielestäni makeampana ja kevyempänä jopa ranskalaisen Dubonnetin. Sibeliuksen väkevä loppumaku muistuttaa "Sopan" kanssa jo hieman kuubalaista, voimakas maustepippurimaisuus katosi myös. (Auheutuiko väkevästä Chimaysta, 9% ?)
4 pistettä
 Lassi testasi sekä Sibeliusta että Finlandiaa, ensin Sibelius ja juomat:
Ayinger:
Erittäin vaalea väri epäilytti heti alkuu, väristä ja hajusta tuli äitin sima mieleen. Maku hieman kotikaljan oloinen. Jälkimaku hunajainen. Voisi kuvitella alkoholittomaksi olueksi jos vain maistaisi. Näin makea olut ei mielestäni sopinut sikarin kanssa.
Kaksi pistettä viidestä oluelle ja jos juo sikarin kanssa niin yksi.
Chimay:
Nykyisin jo tumman oluen ystävänä Chimay oli ensikertalaiselle melkein seksuaalisesti tyydyttävä kokemus, ei tarvinut pettyä missään vaiheessa. Chimay oli poreileva ja miedon tasainen suoritus alusta loppuun saakka. Vaalean oluen ystävän on helppo tähän tykästyä. Väri ehkä hieman punertava. Ei peittänyt sikarinmakua eikä jää miedon sikarin maun jalkoihin.
Neljä pistettä viidestä.
Sorbus:
Kun kuulin että maistelemme vielä sorbusta, nousivat niskakarvat pystyyn. Silmissä vilisi puistokemistit, seuraavaksi Kaurismäen hermoja raastavat ja itsemurhan partaalle ajavat elokuvat sekä Matti Pellonpää kännisessä roolissa. Turkkakin vilahti Kiimaisine poliiseineen mielessä! Mitä helvettiä, minähän en jotain saatanan artistien sorbusta juo! Porukan kumminkin kehuttua juomaa, uskalsin asettaa huuleni lasille ja maistaa; helvetti tämähän on hyvää! Seuraavana mielikuvani olikin Kummelista luomisen tuska ja paha kurki! Sorbus toi mieleen hiukkasen glögin jota jaksaa kylmänä vetää suoraan purkkisuusta. Sorbus sopi erinomaisesti sikarin kanssa nautittavaksi ja seurustelujuomaksi.
Viisi pistettä viidestä!
Finlandia:
Voimakkuus verrattavissa filtteri tupakkaan. Vaikka väri oli tumma, oli maku mieto. Maussa pähkinämäisiä vivahteita. Jälkimaku olematon. Maku voimistuu reilusti loppu kohden ja alkaa hakemaan omaa makuaan vasta loppupuolella. Sikari pysyi hyvin kasassa sekä paloi tasaisesti. Ison sikarin aloittelijalle helppo valinta, voi leuhkia koolla, ei niinkään maulla.
Sitten päästetään Temppu "Taberman" irti Finlandian kimppuun:
Sikari: Finlandia? Corona? Kanarian Saari.
Sikari vaikuttaa lupaavalta -tumma espanjalainen kaunotar... Mahtaako olla temperamenttinen pakkaus? Mutta mitä tekemistä sikarilla on kansallissinfoniamme kanssa? alkuun tuntuu, että vain nimi, jaksaako senjorita kantaa nimensä aiheuttamaa raskasta taakkaa?
Alkuun sikari vaikuttaa hengettömältä... Ayingerin Weizenbockikaan ei ihan sikariolut ole, mutta tulipa kokeiltua.
Senjorita innostuu nähdessään belgialaisen munkin... hmm... Suhde vaikuttaa epäpyhältä, mutta Chimay Blue osoittaa jälleen korkeamman voiman olemassaolon. Sikarista alkaa löytymään mausteita pähkinää, kahvinpapua... Tumman ulkokuoren lupaama aromaattisuus tulee esiin, mutta ei kovin paljon, mutta kyllä trappistimunkki oluen osaa tehdä! Uskovaiseksitulokaavakkeita täyttämään lähtevä senjorita haluaisi matkaevääksi vielä jotain makeaa ja syntistä, ikäänkuin viimeiseksi ehtoolliseksi.
 Sorbus eli soppa. Niinpä. Väkeväviiniklassikko alkaa jo olla suunkalibroimisvälineenä OTS:n testeissä, mutta mikäs siinä vanha veijari on sen kyllä ansainnut. Lopussa sikari hieman katkeroituu tulevasta erostamme. Sorbuksen lohduttamana myöntyy antamaan miellyttävät jäähyväiset parin hyvän sauhun kera.
Kaiken kaikkiaan sikari on ihan hyvä kanarialaiseksi sikariksi. Polttaja tosin joutuu muistuttamaan itseään muutaman kerran, ettei ole polttamassa kuubalaista sikaria, koska kyllä sikari jää edullisemmankin kuubalaisen varjoon. Arvosanaksi muodostuu 7. Nimi mielestäni on arveluttava kanarialaiselle sikarille. Ehkä toinen klassikko Irwin Goodmanin "Las Palmas" olisi parempi...
Janne kuului myös Sibelius Robusto Festivo -tiimiin:
Sikarin ulkonäkö on erittäin siisti, ei ruotoja tai muita epätasaisuuksia. Kylmä aromi tarjosi ei tallin, vaan ihan suomalaisen navetan aromeja. Kylmä testi-imaisu kertoi sikarin vetävän hyvin. Jo ensimmäiset savut vahvistivat vedon olevan erinomainen ja sellaisena se jatkui loppuun saakka. Sikari oli runsassavuisempi kuin edellinen polttamani Sibelius Robusto (ilman Festivo merkintää). Maku oli tutun tuntuinen, eli pehmeähkö ja mieto, mutta maultaan kuitenkin hieman edellistä tuhdimpi. Tälläkään kertaa en päässyt riemuitsemaan tunnistettavista aromeista, jotka pystyi varmasti erottamaan sikarista eikä juomapuolesta.
1. Ayinger Weizenbock
Pari ensimmäistä siemausta maistui kirpeältä ja hapokkaalta. Myöhemmin maku muuttui hedelmäisen/marjaisan makeaksi kirpeyden ja happamuuden kadotessa. Oluen 7,1% vahvuutta ei huomannut makeuden alta. Vaikka en vehnäoluista erityisemmin pidä, niin tästä tykkäsin. Oluena hyvä, mutta ei ehkä paras valinta sikarin seuraksi.
3/5 tähteä
2. chimay B.
Sikarin seurana pitää olla tummaa juotavaa. Sininen Chimay on toiminut aina niin yksin, kuin sikarin seurana. Niin tälläkin kertaa. Vahva munkkiolut herätti sikarin ja hämäsi maistamaan savusta aromeja jotka kuuluivat enemmän Chimayn makupalettiin. Puolivälin lähestyessä sikarin maku vahvistui ja muuttui alkua karkeammaksi.
5/5 tähteä
3. Soppa
Sorbus ei päässyt enää yllättämään toisella maistelukerralla. Mutta edellinen maistelu sai kuitenkin vahvistuksen; soppa toimii sikarin kanssa erinomaisen hyvin. Tällä kertaa "uutuuden"viehätys ei enää hämännyt, joten mausta tuntui saavan irti enemmän tarkasteltavaa. Makeuden alta pyrki esiin happamampi maku ja alkoholi tuntui maistuvan hieman läpi.
4/5 tähteä
 Kari ehti testata molemmat sikarit...
Sibelius Robusto Festivo:
Ensimmäinen havainto Sibelius-sikareissa pitää tehdä jo mielikuvista,
joita Sibelius-nimi synnyttää. Onhan tässä meininki kohdallaan. Miehet,
ja miksei naisetkin, istuvat sikarit tupruten savuisessa kabinetissa.
”Aino hyvä, olen säveltäjä, en ennustaja”. Hyvän tuntuinen, mukavan
näköinen sikari. Veto on hyvä alusta saakka. Maku kuitenkin
kanarialaisen mieto. Jotenkin tässä ei soi Finlandian patarummut, vaikka
ihan mukava sikari olikin.
Finlandia (se toinen tumma ohut luikku)
Tumma käärinlehti ja kompakti koko antavat odottaa tukevaa makua. Mutta
tämä on kanarialainen, maku on hento eikä sisällä kaikkia sateenkaaren
värejä. Sikari oli turhan tiukka ja veto huono miltei loppuun saakka.
Lopussa sikarista irtosi jo vähän savua ja aromeja, mutta kokonaisuus
jätti kylmäksi.
Juoma 1: Ayinger Weizenbock
Jaa’a. Vehnäolut ei välttämättä sovi yhteen sikarin kanssa. Sinänsä
tämän kertainen vehnäpirtelö oli lajityyppinsä ansiokas edustaja, ei
siinä mitään. Vahvuutta riitti vaikka kahteen lasiin ja maku sinänsä ok.
Tarjoillaan vehnäoluiden ystäville ilman sikaria.
Juoma 2: Chimay Blue
Tummat ja makeasorttiset oluet sopivat mielestäni hyvin sikarin kanssa.
Chimey on juuri sellainen, tumma, makea ja olueksi tosi vahva, yli 9 %.
Pari näitä ja Moodskin maistuu hyvälle.
Juoma 3: Sorbus
Eipä ole tullut soppaa maistettua sitten nuoruusvuosien budget-juhlien.
Ja kuinka ollankaan, soppa ja sikari sopivat hyvin yhteen, niin
isänmaallisten mielikuvien kuin makujensakin puolesta. Tätä pitää
maistaa toistenkin, ihan vaikka snobeja kiusatakseen.
Ja viimeisimpänä mutta vähäisimpänä Sepon arviot molemmista sikareista ja juomista...
Sibelius:
Jämäkän oloinen kampe, rakenne hyvä. Kylmätuoksu mieto. Mieto on myös alkupoltossa. Vanhan suu ei tunnu löytävän mitään tunnistettavaa niitä iänikuisia pähkinöitä lukuunottamatta. Maku kehittyy hieman polton edetessä, muttei aivan tarpeeksi. Tuhka siisti ja kiinteä. Lopussa löytyy kyllä potkua, mutta aavistuksen kitkerää sellaista. Hinta-laatu-suhde ok, vois tätä polttaa toistekin, jos miedompaa tekee mieli.
Finlandia:
Hyvän värinen ja tuoksuinen pötkylä! Alkupoltossa ihan lupaavaa meininkiä. Ei kuitenkaan kehity mihinkään. Mieto. Ehkä ei tehnyt oikeutta Finlandialle polttaa se heti Sibeliuksen jälkeen. Aloittelijalle ihan passeli, kuubalaisiin tottuneelle mitäänsanomaton.
Ayinger Weizenbock:
Tässäpä hyvä olut! Mutta hyvä olut on eri asia kuin hyvä sikariolut. Periaatteessa olisi voinut kuvitella tämän toimivankin sikarin kans (suht vahva ja makea), mutta eipä vaan toimi. Olisko liian hapokasta?
Chimay Blue ja Soppa on jo aiemmissa testeissä mainioiksi sikarijuomiksi todettu...
|
|
