|
Tapahtumia > Oulun Sikariseurat 13.5.2006
Prologi
Tampereen sikariseuratapaamisessa (katso Tampere Cigarsummit 25.3.2006) heräsi ajatus seuraavan tapaamisen järjestämiseksi Oulussa. Valtaisan innostuksen ellei suorastaan liikutuksen vallassa ajankohdaksi päätettiin 13.5.2006. Olkapäät mustelmilla toverillisen taputtelun jäljiltä erkanimme illan päätteeksi omiin kaupunkeihimme valmistautumaan tulevaan tapaamiseen.
Oulun Sikariseurojen lähestyessä alkoi kuitenkin etelän periferioista kantautua huolestuttavia viestejä muista kiireistä, työesteistä, "no ku on se äitienpäiväkin" jne., ja osallistujajoukon rivit harvenivat uhkaavasti. Lopulta jopa OTS:n Helsingin kirjeenvaihtaja Ari "Aina valmis" Haikonen ilmoitti olevansa estoinen, mitä Oulussa ei uskota vieläkään.
Tilanne näytti jo huolestuttavalta. Ouluhallin ja Radisson Sassin varaukset piti perua. Mutta vain pari päivää ennen tapahtuman alkua saatiin helpottava tieto: Tampereelta oli tulossa pieni mutta iskukykyinen joukko, eikä seuroja tarvinnut peruuttaa kokonaan. Ouluhallin sijaan Sikariseurat järjestettiin improvisoiden Oluthuone Leskisessä.
Tampereen Sikariklubin Bruno Helenius ja Juha Tuominen saapuivat salamyhkäisesti Ouluun jo Sikariseuroja edeltävänä päivänä. Tarkoituksenansa oletettavasti oli tutustua alkuasukkaisiin ja paikalliseen kulttuuriin ilman Oulun työväen sikariseuran asettamia esiliinoja. Juhalla tosin oli mukana oma esiliinansa. Seurue katsasti mm. ravintola 1881 Uleåborgin, joka kirvoitti herroilta seuraavana päivänä varsin ylistäviä kommentteja.
Seurat
Sikariseurat alkoivat jo varhain iltapäivällä Oluthuone Leskisessä. Paikalle ehtivät ensimmäiseksi tietenkin innokkaat pyhiinvaeltajamme Tampereelta. Bingomestari Konttajärvi saapui ensimmäisenä OTS:laisena paikalle, hetkeä myöhemmin paikalle kurvasi Kokkolan saarnamatkan jäljiltä voipunut "Jahti" Koskela. Seurat alkoivat varovaisella nestetankkauksella, tarkoitushan oli siirtyä pohjustamaan illan epistolaa kiinteällä ravinnolla. Lukuisten epäonnistuneiden puhelinsoittojen (varattu/luuri pöydällä) ja ravintolan lukitun oven nykimisen jälkeen päädyimme syömään Matalan sijaan Istanbuliin (Kauppurienkadun, ei Turkin). Ruoka maittoi kaikille. Sen sijaan laskun saaminen kesti luvattoman pitkään, arviolta 45 minuuttia!? Toista päivää töissä ollut tarjoilijapoika ("Voisko toi tarjoilija olla yhtään enempää hintahtavampi?" "Ei vois!") ei oikein hallinnut kassakonetta. Talo tarjosi sentään odotellessa moukut turkkilaista pontikkaa.
Istanbulista siirryimme takaisin Leskiseen, jossa seurueeseen liittyivät "Iivana" Erkinaro ja "Big Daddy" Raasakka. 1/3 mr. Leskinen Mika Jacklin lahjoitti omasta humidoristaan poltettavaksi sekalaisen kokoelman sikareita. (Kiitos Mika!) Lahjapöllien joukossa oli muutama ihan poltettavakin (Cohiba, Macanudo). Baari oli puolestaan satsannut seuroihin hankkimalla sikarointiin paremmin soveltuvat tuhkakupit. Sopii meille!
Taaempana kuin kaksi marjaa, Teemu ja Bruno. Edessä Juha tutkii
Jacklinin Mikan tarjoamia sikareita.
Sikariseurakulttuurieroihin törmättiin siinä vaiheessa, kun kävi ilmi ettei Brunolla ja Juhalla ollut omia sikareja mukanaan. (Tampereen Sikariklubin yhteispoltteluihin tuotteet toimittaa paikallinen ravintoloitsija - korvausta vastaan tietenkin.) Mikan lahjuksilla pärjäsimme aikamme, ja onneksi OTS:n toverit olivat varautuneet useammalla pöllillä. Ja hyödynsikö joku peräti Leskisen myyntivalikoimaakin? Joka tapauksessa kenenkään ei tarvinnut istua seuroissa savuttomin saati sitten kuivin suin.
Brunon vasen käsi, Juha, Tauno Palo, Seppo, Heikki ja Ilpo.
Vähäisestä osallistujamäärästä johtuen seurojen tunnelma oli leppoisan toverillinen. Mutta parhaatkin Sikariseurat loppuvat aikanaan. Vierailevat tähdet poistuivat hotellilleen, OTS kuka minnekin ja milloinkin. Seuraavien seurojen suunnittelutoimikunta ei ole vielä aloittanut työtään, mutta näistä seuroista opittiin ainakin se, ettei niitä kannata pitää kovin liki toisten järjestäjien tapahtumia tai juhlapyhiä, ja etteivät välimatkat maailmalla ja ainakaan Suomessa ole lyhentyneet, vaikka toisin väitetään: Helsingistä on Ouluun edelleen ylitsepääsemättömän pitkä matka.
Seppo "Miten niin myöhässä?" Konttajärvi
|
