|
Tapahtumia > Humipolis 2: Tarkastajan paluu
(Tämä tarkastuskierros tehtiin ennen tupakkalain voimaantuloa. Lat. huom.)
Olimme ratsanneet Oulun sikarimyyntipaikat helmikuussa 2006, kirjoittaneet huonon jutun, antaneet vihjeitä ja vinkkejä sikarien myyjille. Oli siis aika tarkastaa olivatko he ottaneet vaarin. Edellisen tarkastusreissun poleemisen tykistökeskityksen karmeat jäljet ovat edelleen nähtävissä näillä sivuilla... (Humipolis: Väärennöksiä ja vääntyneitä humidoreja)
Perinteitä kunnioittaen aloitimme tarkastuskierroksen krapulassa. Paikka oli St. Michael. Siellä kaikki oli ennallaan. Valaistus oli yhä hämärä, mutta humidorissa kaikki hyvin. Sikareista pidetään hyvää huolta ja kosteusprosentti oli ok. Ja tämä on totta, sillä tarkastuskunto oli vielä tässä vaiheessa kohdillaan.
Mainos:
Kahvila Cafe Provence sijaitsee Hallituskatu 25:ssä. Menkää ja nauttikaa munkkikahveista.
Seuraava paikka oli Stockmannin sikarimyyntipiste. Paikan sikaritilanne ja varsinkin niiden myynti kiinnosti erityisesti, sillä edellisen humipolisjutun seurauksena Stockmannillta otettiin seuraan yhteyttä – he halusivat sikarikoulutusta. Ja he saivatkin sitä.
Oppi oli kantanut hedelmää. Stokkan molemmat hudorit olivat mainiossa kunnossa, eikä huomattaumista ollut. Sikareja meille esitteli Armi(?). Hän oli tyytyväinen koulutukseen. Samaan hengenvetoon hän totesikin, että koulutusta sikariasioissa voisi olla enemmän.
|
Edellisellä tarkastusreissulla tarkastamatta jäi Graal. Tarkastaja tosin sanoi tehneensä useita salaiskuja siviiliasuisena. Desanttitarkkari piti paikan yleisilmeestä, olihan se miehisen ruskea: nahkasohva, nojatuolit ym. sikaripönötysosasto oli kohdallaan. Takka keräsi lisäpisteitä, vaikka tarkastajaharjoittelija (mukana kilometrikorvauksilla) käyttikin sitä kyseenalaisiin tarkoituksiin. |
Keskeistä tarkastusvälineistöä. |
Tarkastajaharjoittelija sai polttaa sikarin sijaan sukkansa.
Graalin Tuomas Ketolan mukaan sikarit liikkuvat (eli niitä myydään, tiedoksi oululaisille) ihan ok. Tuomas polttaa itsekin sikarin silloin tällöin. Paikan humidorin kosketusmittari näytti 77 % kosteutta eli hiukka liikaa. Paikan hudorissa kanta-asiakkaat voivat säilyttää myös omia sikareitaan.
Tarkastaja näyttää kaapin paikan. |
Graalin viskivalikoima kirvoitti tarkastajaharjoittelijalta kommentit: "Viskivalikoima on kohtuu hyvä. Vaativallekin viskinjuojalle löytyy haastetta. Turhat perusviskit kuten mm. Chivas Regal puuttuvat, mikä on positiivinen juttu." Sitten tarkastajaharjoittelija polttikin sukkansa. Tarkastaja oli pitkään hiljaa kuunneltuaan harjoittelijan luentoa viskeistä. Aikansa otsaansa rypisteltyään hän lausui: "Avattu pullo ei säily."
Graalin humidorin sijainti ihmetytti hiukan, sillä sen edessä oli mukava nojatuoliryhmä. Jos joku haluaa ostaa sikarin, niin tuoleilla istuvat täytyy hätistää siksi aikaa pois. OTS suositteleekin humidorin sijoittamista toiseen paikkaan. |
Seuraavana oli vuorossa Kulma. Edellisessä tarkastuskierroksessa Kulma sai armottoman tuomion humidoristaan. Tilanne ei ollut parantunut. Paikan kosteusmittari, vaikka oli käsisäätöinen, oli hyytynyt 55 %:iin. Tiedusteltuamme asiaa, niin saimme lakonisen vastauksen, että humidori kuivuu vielä entisestään, sillä ravintolaan on tarkoitus hankkia pieni pöytämalli.
Samat sävelet soivat Uleåborgissa. Myös sen paikan humidori on tarkoitus ajaa alas pikkuhiljaa. "Tyypit käy katsomassa ravintolan sikarivalikoimaa ja kaivavat taskuistaan omat sikarit." Hampaiden kirskuntaa tuskin havaitsikaan. Nyökyttelimme myötätuntoisina päitämme ja kaivoimme omat sikarit taskuista ja sytytimme ne.
 Seurahuone oli yhtä ihastuttavan hiljainen kuin edellisellä kerrallakin. Mannerheimkin oli paikallaan viiksineen. Hän vaikutti ilahtuneelta saapumisestamme. Sikarihenkilönäkin tunnettu Mannerheim oli selvästikin huolissaan Seurahuoneen humidorin tilasta. Huoli osoittautui aiheelliseksi: omaisuuksien arvoisia laatusikareita säilytettiin 55 % kosteudessa. Iso huomautus ja muistutus!
Seurahuoneen tarjoilija Sari on itse käynyt Kuubassa ja omaa sikarikokemusta. Hänen mukaansa ihmiset eivät ole oikein tiedostaneet, että Seurahuoneelta saa sikareita. Seurahuoneen sikarin polttajat ovat merkkitietoista väkeä, sillä eniten menee Cohiba-sikareita.
 Tie Onnelaan alkoi rokkipuolen kautta, jossa pöytään tömäytettiin laatikko karu sikarisetti sisällään. Monte Criston 4, Romeo et Julieta ja Macanudo. Näillä pärjää kyllä. Tarkastaja vilkaisi Onnelan rokkipuolella ympärilleen. Näkymä kirvoitti tarkastajamaisen kommentin: "Luultavasti täällä ei käy samaa porukkaa kuin reggaebaarissa." (Never Grow Old eli Negro. Lat. huom.)
Tie vei kuitenkin meitä ylöspäin nyt kun olimme saavuttaneet asianmukaisen nousukunnon. Henkivartijan saattelemana astuimme Oulun syntiseen ytimeen.
Meidän oli hoidettava sikaritarkastus pikaisesti pois alta, sillä tarkastuskuntomme alkoi osoittaa säröilyn merkkejä. Asiattomuus uhkasi vallata mielemme, mutta pikaisen terästäytymisen jälkeen saimme vielä hetkeksi narut käsiimme ja kävimme humidorin kimppuun.
Syyni päällä VIP-tiloissa.
 VIP asiakkaille on tarjolla hyvä perusvalikoima pöytämallisesta humidorista. Paikan hittituotteita ovat olleet kuubalaiset Romeo et Julietat sekä dominikaani Leon Jimenez. Kosteusmittaria ei laatikosta löytynyt joten jouduimme turvautumaan näppituntumaan. Sikarit rapisivat puristeltaessa, joten oli syytä otaksua niiden olevan hiukan liian kuivia. Mutta niin olivat meidän juttummekin. Aihetodisteet eivät kuitenkaan riitä syytteen nostamiseen, joten on kokeiltava. Tarkastajan armoton sormi osui Leon Jimenez -sikariin, joka oli tarkastusryhmälle entuudestaan tuntematon.
Tämä vuonna 1970 markkinoille lanseeratun merkin sikarit ovat käsinkäärittyjä. Sikarin sisältö on dominikaanista tupakkaa ja käärelehti connecticutilaista. Sikarin ulkoasu olikin viimeistelty. Käärelehteä on kypsytetty kolme vuotta ja antaa sikarille karamellimäistä makua. (Lopeta jo helvetissä tuo homostelu! Lat. huom.)
No niin, asiaa. Tark. huom. |
Sikarissa oli mieto kylmätuoksu. Sikari paloi heti alussa "vetää kaikista ovista"–tyyliin. Alussa sikarin ilmavuus latisti korsteeniryhmäämme arvioimaan sikaria puuteripersemäiseksi. Joku irtohuuli heitti, että maan multa puuttui. Niin se puuttuikin – sinun päältäsi. Maku oli puoleen väliin asti kehittymätön kuin kärppäfani. Aloittelijalle sikaria voi suositella, sillä palaminen on ongelmatonta. Vielä kun sikari lopussa ryhdistäytyi, niin sitä uskaltaa suositella jopa pidemmälle ehtineillekin. |
Testin puolivälin aikoihin osastomme tehdessä töitä posket lommolla hartiavoimin, kuului VIP-osastosta kommentti: "Voi hitto tätä sikarinsavua!"
Kaikki tiet eivät vie onnelaan – eivät edes oikotiet.
Kehnoa näyttelijäntyötä.
"Etkö ole ikinä ennen nähnyt mokkapalaa ja albiinoa?". "En." Vastasi tarkastaja, varsinainen sanaseppo.
Anne: "Keski-ikäiset miehet tulevat elvistelemään paksuilla sikareilla": Epäselvää on, tarkoittiko hän tarkastusryhmää.
Humipolis 2:n tilastot
Tarkastajan loppuillan TOP 3:
1. pimppa
2. mopo
3. äiti
Apulaistarkastajan seuraavan aamun TOP ?:
Luonnevamma 1. "Välillä on helpompaa olla väärässä kuin oikeassa".
Luonnevamma 2. "Viikset".
Luonnevamma 3. "Olla oikeassa".
Kyynisyys 1. "Lisääntyminen on vain huonojen ominaisuuksien kierrättämistä".
|
